Antakaa viiniä murheellisille, kehottaa Pyhä kirjakin, mutta minä olen nauttinut punaista aina väsyneenä, siis käyttänyt rentoutumiskeinona. Työni epäpätevänä sijaisena on kylläkin rasittavaa ja kilpasiskoja löytyy joka paikasta, mutta överiksi on välillä mennyt pikarin kallistelu.

Hassua, että pokkariromaani alkoholistin tyttären lapsuudesta kosketti. Koululainen väsyi löytämään äitinsä joka päivä töiden jälkeen pullon kanssa sohvalta. Lapsi oppi tietämään, monesko lasillinen vaikuttaa "luvan mihin vain", muttei merkitse vielä täydellistä unohdusta. Minulla on sama harrastus...

Kaksi iltaa olen nyt kokeillut pidättäytyä viinistä kokonaan, vaikka en uskokaan totaalikietäytymiseen eli absolutismiin. Tänäkin iltana ainoastaan ylensöin, mutta en edes lihaa, vaan juustoa ja tomaattisipuliriisiä. Sentään kastuin kotiin bussilta kävellessä, kauimmaiselta pysäkiltä vielä. Aamun stepperillä tehty laihtumislupaus oli ollut heikko töissä haistetun pullantuoksun ja yökön kokkausten edessä. Oli kai helppo repsahtaa lisää...

Minun pitäisi aloittaa nestepaastolla, edes parin päivän ajan ruoasta kieltäytyen. Kun edes hedelmädieetin pitäisin...Ystävän neuvokaan ei ole huono, hän ainoastaan lisäisi liikuntaa minuna. Toisaalta joku muistutti ravinnon merkitsevän enemmän, ja onhan se loogista. Opaskirjanikin korostaa, että nimenomaan rasva varastoituu niin tiukkaan, että vain aerobinen eli pitkäkestoinen kuntoilu; säännöllisesti ja yli 20 minuuttia kerrallaan sykkeen ollessa "high enough", polttaa sitä pois. Rasvaa kannattaa välttää, kuten äidin kaalisoppadieetissä: kaalia, sipulia, porkkanaa ja herneitä keittona, vain musta täysjyväruisleipä sallittu. Siihen ei ole vielä luonto taipunut...vaikka mittanauha hälyttää kriittisen rajan reilusti ylittyneen.

Onhan tämä hyvä alku. Breikki. "Keski-ikäiseksi tukevaksi naiseksi" nimittänyt em. frendi sai minut pahoilla mielin tiedostamaan tilani. Kyllähän 080808 oli merkkipäivä: I AM AN ALCOHOLIST!