Tapahtui "vanhanaikainen": kohtasin sen oikean(se ei haittaa, ettei mies vielä tunnusta sellainen olevansa)ja oitis motivaatio laihduttaa löytyi uudestaan! Vaikka ei vielä ole sen todennäköisempää oikeasti rakastua kuin todella laihtua, samassa paketissa homma saattaa toimia. Minä ainakin näin nälkää aamuun asti miehen ensi kerran tavattua, oltuani ystävän synttäreitä juhlimassa. Ensisilmäys vaikutti aineenvaihdunnallisen ilmiön: jätin ahmimatta ennen nukkumaanmenoa. Aamulla keitin täysjyväriisiä kotiviini(kyläviini)krapulan oireisiin ja join paljon vettä. Raittiuspäätöstäkään ei nyt ole vaikea tehdä, kun on vähänkin toivoa puhelimeen tallennetun numeron muuttumisesta käytetyimmäksi...

Ylipainoinen ystävä tuhahti ettei aio muuttaa olomuotoaan miehen takia, vaikkei lihavana olisi monenkaan "tyyppiä". Kolmekymppistä ei vielä hetkauta terveysriskien takia kuntoilemisen tärkeys. Itse olen ripustanut diabetesliiton mittanauhan eteiseen kellon päälle muistuttamaan vyötärölleni kertyneistä lukuisista senteistä. Kyllä lähtee! Tarjosin kylääntulleelle lampaanlihapyörykän ja parsaa, ruisleivällä juustoa ja tomaattia. Muutaman tunnin kuluttua vierailin itse toisaalla: pieni kulhollinen pastaa oli sopiva välipala. Päivälliseksi söin vasta nälän tultua riisin loput ja ruisleipää. Päivän ruokavalio olikin lähes täydellinen salaattiannoksineen, ja ruokakaupasta kannoin lisää vihreää sekä puolukoita. Viiniä ei edes tee mieli, faktatieto alkoholiannoksen sisältämästä kalorimäärästä meni viimein perille! Jos olen piankin mitä syön, muutun vihreäksi...Voisiko se olla rakkauden väri?